Kuolemisesta

Donate

Hilkka Laronia
Published on Feb 3, 2021
Sori nuot yhtäkkiset hälyäänet, älkää säikähtäkö! - Tämon sarjassani, pakko puhua, kuolema tuntuu ja tuntemuksista on aina hyvä puhua, ainaki minun. Tuossa sanoin vähän väärin, siskoni kuoli 12v ja mie olin sillon 11v ja sitä ennen ukki kuoli ja senki hetkenko mummo toi kuolinviestin, muistan. Samoin net itkutko isänäiti kuoli pari vuotta ennenko toinen mummo ja äiti. Elämä on niin herkkä ja lyhyt ja kallisarvonen keikka jostaki ikkuisuuesta, että sitä mie tarkotan kans tässäki kunnioittaa ja ihmetellä.

Kansikuvana yks taidenäyttelytyöni "Rukous" ja tässä siittä tekemäni runo juutuupina https://www.youtube.com/watch?v=0oWBecMK4iI&feature=emb_title

Runo, Airi Pöykkö Runoja 1982, (1935-1985) minun äiti https://www.laronia.com/runo2.html

ANTHEEKSI siis nuot kamalat viestiäänet, mutten jaksa enkä kerkiä höpöttää uusiksi, opettelen tekkeen näitä teknisesti paremmin, oppirahoja maksellaan tässäki ja syänmerkit!

Share Video

  • 560 x 315
  • 640 x 360
  • 853 x 480
  • 1280 x 720

Add to

Flag Video

Rate video

Rate video

Up next
Autoplay