Kerroksellinen elämä | Hilkka Laronia

Donate

Hilkka Laronia
Published on Mar 1, 2021
Maalasin ja kuuntelin Merirosvoradiota siinä samala ja tekeminen jatku ja jatku, onneksi sattu hyvä kestävä paperi. Nyt jälkheenpäin voin aatella, että tässon kotikaupunki tai sisäinen kotikaupunkin tai sielun leppuutus kaupunkini. Märkään vedin märällä, yhä uuesthaan ja vein siis pensselillä kaiken yli tuossa alaosassa. Niin ja mustat ikkunat jäi selittämättä, niissei ole valoja päällä. Valo tullee niinko talojen takkaa, muttei varsinaisesti varjoleiki vaan on vaan niinko häikäsynä talojen seinissä. Kerroksellisuuesta höpisen ja siittä, kuinka tärkeänä piän, että hoksailen ja hyväksyn kieltteiset tuntheeni. Jos kielteisiä tuntheita ei hoksaa, sitte hyväksy ja lopuksi päästä menehmään, net tarraa kiini ja siinä sitä olhaanki, voimat hupenee ja ilo karkaa, tullee tympeyksiä.

Jee, rakhaat ihmiset, luotama levollisessti ja itteppäisesti elähmään ja kaikheen hyvhään. Ilosta maaliskuuta kaikile, tuli mitä tuli, met kaksimä kaikenlaista energistä ja rakhauellista. Olhan kaikki rakhaita ja ihania, meitä ei määrittele ihmisoikeuksien mukhaan kukhaan muuko met itte, tsemppiä ihmiset, katelhaan, kuunnelhaan kevättä, tästä se maaliskuu lähtee, paipai puspus!

Maalauskoulu nro 8, maalauksen nimi Sanoma saapuu kaupunkiin

"Vaaliessa valkoisuutta
sydän hiljaa riemuitsee.
Ohdakkeen ja punaruusun
painallukset puhdistaa.
Siirtyy unikuvat utuiset."
- Airi Pöykkö Runoja https://www.laronia.com/runo2.html

Share Video

  • 560 x 315
  • 640 x 360
  • 853 x 480
  • 1280 x 720

Add to

Flag Video

Rate video

Rate video